Mistähän alottais kertomisen. Aloitetaan vaikka vauvantossuista, jotka tuossa välillä väsäsin, vaikka nyt piti keskittyä kastemekkoon. Eli Novitan Puro Tundrasta pienet tossut neuloin, ihanan helppoja ja nopeita nuo vauvantossut. Luonnollisestikin ovat aivan erinäköiset nyt, mutta meneehän nuo kotona. Kuvaa ei vielä ole, kun en ole vielä jaksanu ommella saumaa.

 

Ja sitten pääasiaan, eli kastemekkoon. Smokkipoimutus ei meinannut millään mennä jakeluun, ei niin millään. Apua pyytelin useammaltakin taholta ennenkuin aloin tajuamaan, ja silti piti vielä sisko pyytää näyttämään. Sain smokkipoimutuksen siis tehtyä, kivaa se ei ollut, mutta ei niin hermojaraastavaakaan kuin mitä pelkäsin.

 

No, kun olin poimutukset saanu tehtyä ja yritin ruveta ompelemaan olkasaumoja niin huomasin, että takakappaleet olikin tullut tehtyä väärinpäin. Olin niin raivona ja itkun partaalla, kun ajattelin mahdotonta purkamistehtävää. Olin jo varma, että kastemekko ei ajoissa valmistu (kummipoika siis syntyi perjantain vastaisena yönä <3 ). Ihmettelin ja pähkäilin, miten jaksan purkaa molemmat takakappaleet silmukka silmukalta ja miten aika riittää. Joo, naurakaa vaan, naurattaa itteäkin. Kiitokset ihanalle ihmiselle, joka muistutti minua elämänlangasta. Ei oikeesti käynyt itsellä mielessäkään! Miten tyhmä ihminen voikaan olla, ja miten hidasta ajatuksen juoksu.

 

Nyt on sitten jo toinen takakappale tehty uudelleen ja toinen loppusuoralla. Edessä taas siis kohta smokkipoimutuksen tekeminen. Kohta kastemekko on jo valmis, uskomatonta! 

 

Kaverin villasukkiakin muuten tuossa välissä tein vähän matkaa taas, ensimmäisestä varsi on valmis.

 

Nyt toivottavasti seuraava päivitys sisältää kuvan valmiista kastemekosta.